sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Viitakon kissala lopettaa kasvatustoiminnan toistaiseksi muuttuneen elämäntilanteen vuoksi


Hei taas ja anteeksi, että kissalan sivuilla ei ole ollut pitkään aikaan päivityksiä.

Tämä vuosi on ollut kiirettä täynnä, koska kasvattaja väitteli tohtoriksi ja nyt on varmistunut, että työt vievät tämän perheen rapakon taakse Kanadaan ainakin vuodeksi luultavasti jopa pariksi, kolmeksi vuodeksi. Olen nyt joutunut vahvasti puntaroimaan kasvatustoimintaani, koska siihen tulisi vääjäämättä tauko ulkomailla ollessani.

Kasvatukseni tarkoituksena on ollut kasvattaa standardin mukaisia, vain siamilaisia sukutaulussaan olevia kissoja, mutta ennenkaikkea mahdollisimman terveitä kissoja. Valitettavasti olen kasvattajana kohdannut hirmuisen paljon vastoinkäymisiä ja olen päättänyt lopettaa kasvatustoiminnan, koska sain kuulla suru-uutisen eräästä kasvatistani, jolle on kehittynyt siamilaisissa yllättävän usein esiintyvä nuoren kissan lymfooma. Lyhyen kasvatusurani aikana tämä on jo toinen tapaus kun kasvattini kohtaa tämän hirveän sairauden, johon on hyin huono selviytymisennuste. Tämän lisäksi tämä kasvattini tulee eri sukulinjasta kun edellinen lymfoomatapaus, ja nykyisessä ainokaisessa kasvatuskissassani nämä molemmat linjat ovat yhdessä. Suurella todennäköisyydellä nämä molemmat lymfoomatapaukset ovat pelkkää huonoa tuuria, mutta kaikkien vastoinkäymisteni takia tämä oli minulle nyt viimeinen takaisku. Minulla on itselläni ollut lymfoomaan sairastunut kissa ja sen takia tiedän omakohtaisesti kuinka hirveä tuo sairaus on, enkä halua ottaa sitä riskiä, että se kulkee omissa kasvatuslinjoissani eteenpäin.

Tämän vuoksi pyrin etsimään uuden kodin kilpikonnanaamio siamilaiselle Viitakon Hortensialle, jolla minun piti jatkaa kasvatustoimintaani. Hortensia eli Viuhti on hyvin eläväinen tapaus, joka rakastaa hakea leluja ja haluaa olla kaikessa mukana. Jos kiinnostuit tai tiedät jonkun, joka voisi olla kiinnostunut Viuhtista, ota yhteyttä. Rahaa tärkeämpää on löytää ihana koti tälle iloiselle riekkujalle. Koska kissa on elänyt aina toisen kissojen kanssa ehtona on, että uudessa kodissa on kissaseuraa.

Viitakon Hortensia eli Viuhti

Haluan sanoa kaikille kasvattini omistamille perheille kiitokset siitä, että ovat tarjonneet mahtavat kodit kasvatteilleni ja että onneksi olen löytänyt niin hyvät ihmiset, jotka esteettömästi rakastavat kissojaan. Haluan jatkossakin saada kuulumisia kasvateiltani ja ongelmien ilmaantuessa minuun voi olla yhteydessä ja autan parhaani mukaan.

Tämä on hyvin haikeaa ja surullista, mutta samaan aikaan tiedän, että itseni kannalta tämä on paras ratkaisu. Kiitos kaikille kissakavereilleni ihanasta tuesta ja uskomattomasta määrästä tietoa, jota olen saanut näiden vuosien aikana. Erityisesti haluan kiittää Eija Siikiä ja Krista Jännäriä, jotka ovat auttaneet minua omassa kasvatustoiminnassani hirvittävän paljon.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Pentuja lähtenyt pesästä ja muita haikeita uutisia

Hei taas!

Ensiksi täytyy sanoa, että pennut voivat todella hyvin ja 4 pentua on jo lähtenyt pesästä. Isommat pennut kävivät maaliskuun lopussa viimeisillä rokotuksillaan ja ovat olleet nyt viikon ajan luovutusiässä. Vaikka pentujen kasvaessa niistä on enemmän vaivaa on se aina haikeaa, kun pennut lähtevät uusiin koteihin. Ensimmäisenä lähti Viitakon Viikari eli Nestori, nykyisessä kodissaan Vinski. Vinskillä tulee olemaan seuranaan mopsi ja ihana perhe, joten tiedän, että se tulee pärjäämään vallan mainiosti. Sitten lähtivät loput pojat eli Viitakon Viilipytty (Paavo) ja Viitakon Viineri (Hupsu, nykyisin Vinnie). Näille kahdelle löytyi myöskin aivan ihanat kodit, joten en voi olla mitään muuta kuin iloinen, että nämä perheet löysivät minut ja saivat itselleen mitä parhaimmat lemmikit. Viime viikon sunnuntaina lähti sitten Viitakon Viininmaistelija (Hilppa, nykyisin Syrah). Myös Syrahille löytyi aivan ihana koti, jossa sitä odotti 2-vuotias ragdolltyttö. Itseasiassa vanhemmasta pentueesta on enää yksi pentu varaamatta, joka on suklaatabbynaamio Viitakon Viitapiru. Tässä viimeisimmät kuvat pennuista ennen niiden lähtöä uusiin koteihin. Pentue-sivulle on lisätty uusia kuvia pennuista ja päivitetty pentujen varaustilanne.

Kaikki Vii-pentueen tytöt yhdessä äidin kanssa
Vasemmalta lukien Viitakon Viininmaistelija (Hilppa), Viipottaja (Hilda)
ja viimeisenä Viitapiru (Hilla) 

Pentupesässä on jälleen ahdasta...

Viitakon Viitapiru on aikamoinen sylikisu <3

Sitten hieman huonompiin uutisiin. Helmikuun puolessa välissä Jenkings oli ollut vähän surkeana ja oksennellut muutamaan otteeseen. Veikkasin, että se olisi saatanut taas syödä jotain, joten lähdimme Viikin eläinsairaalan päivystykseen. Valitsin Viikin siksi, että siellä voitaisiin leikata vierasesine ehkä tähystyksellä, jolloin kissalle ei tarvitse tehdä niin isoa operaatiota pian edellisen jälkeen. Jenkings oli tutkimuksissa suhteellisen vireä ja eläinlääkärikin sanoi, että se pitää luultavasti rauhoittaa, jotta sen maha voidaan tutkia kunnolla ultraäänellä. Kissalla ei myöskään ollut kuumetta, joten en ajatellut asian olevan hirveän vakavaa. Yllätys oli melkoinen, kun eläinlääkäri soitti ja ilmoitti, että Jenkingsillä on hyvin paha kohtutulehdus ja ainoana hoitona on sterilisaatio. Tämä oli märkä rätti vasten kasvoja, koska olin ajatellut tekevänä ainakin vielä yhden pentueen tällä tuontikissallani. Tämän lisäksi myös Tupuna oli juuri leikattu, joten tällä hetkellä minulla ei ole kasvatuskissaa. Jenkings on parantunut hyvin ja näyttäisi siltä, että Jenkings pääsee muuttamaan uuteen kotiin yhden pentunsa kanssa. Jenkings on nyt ollut vähän stressaantunut Tupunasta, joten uskon, että sille on parasta muuttaa uuteen rauhalliseen kotiin yhdessä pentunsa kanssa. Täytyy nyt katsoa miten Jenkings kotiutuu, koska se on kuitenkin vähän arempi kuin meidän muut kissat.

Jenkings ja muodikas haavapuku

Pienemmät pennut ovat kasvaneet hyvin ja nekin saivat toiset rokotukset ja mikrosirut. Viitakon Hyasintin eli Tiuhtin lattarinta ja lordoosi eivät ole aiheuttaneet ongelmia ja eläinlääkärissä ei nytkään kuulunut mitään outoa sydämestä tai ollut muutenkaan mitään huomautettavaa. Molemmat pennut käyttäytyivät hyvin, eivätkä hätkähtäneet rokotuksista tai mikrosirujen laitosta. Kaikilla pennuilla oli kuitenkin maha vähän löysällä ennen rokotuksia, joten päätin nyt kuitenkin madottaa pennut, vaikka loisnäytteet olivatkin negatiiviset. Nyt siis kaikki pennut ovat myös madotettu.

Tässä kaikki tältä erää, tällä hetkellä siis näyttäisi siltä, että 3 pentua on vielä vapaana, joten jos olet kiinnostunut ota ihmeessä yhteyttä.






tiistai 5. helmikuuta 2019

Rokotuksilla käyty ja pienemmätkin pennut saivat rotukirjat

Hei taas, kaikki pennut ovat nyt saaneet rotukirjansa ja kävimme koko poppoon kanssa eläinlääkärissä. Isommat pennut saivat nyt toisen rokotuksensa ja mikrosirut ja pienemmät pennut saivat ensimmäiset rokotukset. Lisäksi Viitakon Hyasintti (Tiuhti) tutkittiin tarkoin sen lattarintaisuuden  vuoksi. Eläinlääkäri huomasi, että Tiuhtilla on myös toinen rakenteellinen vika eli lordoosi, joka tarkoittaa sitä, että sen selkäranka on vähän painautunut kasaan rintakehän kohdalta. Tämä on kuulemma yleistä pennuilla, joilla on lattarinta. Paras uutinen kuitenkin oli se, että Tiuhti näyttäisi olevan täysin terve ja nämä viat vaikuttavat vain kissan ulkonäköön! Eläinlääkäri kertoi myös, että jos lattarinta pentu selviää noin 4-5 viikkoon asti vika on lähinnä kosmeettinen, koska vakavammat tapaukset menehtyvät tuohon ikään mennessä. Terveen paperit saanut Tiuhti siis etsii lemmikkikotia tositarkoituksella!

Pikkupentujen rotukirjat

Kaikki kissanpennut olivat eläinlääkärissä todella mallikkaasti, eivätkä ne huomanneet rokotuksia tai mikrosirujen laittoja. Eläinlääkäri kirjoitti myös isommista pennuista eläinlääkäri lausunnot, joissa ne todetaan terveiksi. Kenelläkään ei ollut napatyrää ja kaikilla pojillakin oli pampulat laskeutuneet. Tämän lisäksi lähetin Movettiin ulostenäytteet ja ne tulivat takaisin negatiivisina. Pennut on nyt loistarkastettu, eikä uloisteista löytynyt matoja tai madon munia. Lähetin kaksi erillistä näytettä, koska joillain kissoista oli ollut vähän maha löysällä, joten halusin olla varma, että tulokset kattavat nekin.

Pennut ovat taas kasvaneet ja ne ovat siinä iässä, että ne riehuvat ja riekkuvat ympäri taloa. Kissanpennuista myös Nestori (Viitakon Viikari) on nyt varattu ja pennunkatselijoita on käynyt ihastelemassa muitakin pentuja. Tässä parit otokset tältä viikolta.

Pojat (Hupsu, Nestori ja Paavo)

Tytöt (Viuhti, Hilppa, Hilla ja Hilda)

Pentupesässä on ruuhkaa :)

Tässä kaikki taas tällä erää ja päivittelin myös tietoja pennuista pentueosioon.


sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Pennuilla on nimet ja kaikki hyvin kissalassa

Jälleen päivitystä kissalan tilanteesta. On kulunut jo liian kauan edellisestä postauksesta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Pennuilla ei ole ollut mitään suurempaa vaivaa, ja ne ovat nyt tottuneet syömään märkäruokien ja raksujen ohella raakaa lihaa. Tällä tavoin pentujen ruokavalio on helpompi vaihtaa lihaan jos haluaa, koska ne ovat jo tottuneet siihen. Tällä hetkellä pennut ovat maistaneet kalkkunaa, kanaa, nauhanjauhelihaa, possun ja kanan sydäntä, possun ja kanan sisäelinseoksia ja hirveä. Penturuuista maistelussa ovat olleet iamsin ja carny penturuuat. Koska pennut syövät paljon raakaa lihaa, olen antanut niille myös Multicat vitamiinitabletteja.

Ruoka-aika

Ensimmäistä kertaa, en ole vielä madoittanut näitä pentuja, mutta lähetän juuri kakkanäytteet pennuista analysoitaksi matojen osalta. Tutkimusten mukaan sisäkissojen madottaminen parikin kertaa vuodessa on vähän turhaa, jos kissat eivät syö raakaa lihaa. Lisäksi  matojen resistentit kannat lisääntyvät koko ajan turhan madottamisen vuoksi, joten ajattelin, että tutkin kissojen ulosteen, ja jos siellä näkyy mahdollisia munia niin madotan sitten kaikki kissat.

Molemmat pentueet ovat nyt myös rekisteröity Kissaliittoon. Tämän lisäksi pentujen värit selkeytyvät niiden kasvaessa ja kaksi pentua osoittautui lilanaamioiksi. Marraskuun pennuista tuli vii-pennut, kaikkien nimi on siis vii-alkuinen. Punanaamiopojasta tuli Viitakon Viineri (aka Hupsu), ruskeanaamiosta Viitakon Viikari (aka Nestori), suklaatabbynaamiosta (joka ei ollutkaan kilpikonna) tuli Viitakon Viitapiru (aka Hilla), kilpikonnatabbynaamiosta Viitakon Viipottaja (aka Hilda), lilakilpikonnanaamiosta Viitakon Viininmaistelija (aka Hilppa) ja toisesta lilanaamiosta Viitakon Viilipytty (aka Paavo). Nämä pennut ovat nyt 10 viikkosia ja täällä on aikamoinen hulina. Huiskalelut ovat ehdoton hittilelu ja niiden perässä juostaan vaikka maailman ääriin. Lisään tähän väliin parit kuvat.

Isompien rotukirjat


Hupsu ja Hilda

Mummo-kissa ja Hilla

Paavo ja Nestori

Toisen pentueen kaksi pentua (Tiuhti ja Viuhti) on myös rekisteröity. Joulukuun kahden pennut nimet tulivat joulukukilta. Pienempi pentu, joka käytti myös korsetti sain nimen Viitakon Hyasintti, koska sitä on nyt tullut kutsuttua Tiuhtin lisäksi Sintiksi. Viuhti, eli vähän isompi pentu sai nimekseen Viitakon Hortensia. Hortensia on myös Aku Ankka sarjakuvassa Akun äiti ja pennulla on myös samalainen vähän jääräpäinen luonne.

Pennuista on tullut mukavasti kyselyitä ja molemmat lilanaamiot on varattu. Isommat pennut ovat saaneet jo ensimmäiset rokotukset ja seuraavalla viikolla mennään uudelleen isompien kanssa ja myös pienemmät pääsevät mukaan. Tässä kaikki tällä kertaa, seuraavalla kerralla taas lisää kuulumisia.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kun kaikki ei mene niinkuin Strömsössä, kasvattamisen murheet ja ilot

Hei taas, en kerennyt päivittämään pentutietoja, koska nyt on tapahtunut niin paljon kaikenlaista.

Meillä on nyt tosiaan tällä hetkellä 2 pentuetta, jotka syntyivät 3 viikon erolla. Ensimmäinen pentue syntyi siis 16.11 ja tämä toinen pentue 4.12. Ensimmäisen pentueen kanssa kaikki on mennyt hyvin, mutta ennen näiden uusien pentuen syntymään huomasin, että Jenkingsin mahassa tuntui joku kova massa. Tästä huolestuneena, menimme mamman kanssa käymään eläinläärissä, jossa paljastui, että Jenkingsillä on iso, nauhamainen vierasesine mahalaukussa. Eläinlääkäri yritti oksettaa kissaa tuloksetta, joten kissa päätyi leikkaukseen, jossa vierasesine poistettiin. Pennut olivat tässä vaiheessa 3 viikkoisia, joten pentuja tuli hieman tukiruokkia, koska mammakissa oli leikkausen jälkeen kipeänä, eikä antanut pentujen imeä maitoa niin paljon. Tämän lisäksi Jenkingisille laitettiin leikkausen yhteydessä kipulaastari, joka piti suojata suojapuvulla, koska se on syötynä hengenvaarallinen pennuille tai emolle. Onneksi olen tukiruokkinut myös aiempia pentuja, joten tämä oli tuttua ja pennut olivat myös sen ikäisiä, että niille pystyi jo tarjoamaan myös kiinteää ruokaa. Jenkings siis leikattiin 4.12 päivällä.

Samaan aikaan, juuri ennen Jenkingsin leikkausta, Tupuna synnytti 4.12 aamuyöllä 4 pentua, joista yksi oli kuollut jo syntyessään. Nämä kaikki neljä pentua syntyivät todella helposti, mutta ultrassa oli todettu 5 pentua, joten yritin tunnustella onko mahassa vielä yksi pentu. En tuntenut pentua mahassa tai lähellä synnyskanavaa ja Tupunalla ei ollut mitään synnytyspolttoja, joten oletin, että ultrassa oltiin laskettu sama pentu kahdesti. Karu todellisuus iski seuraavana päivänä 5.12, kun tunsin selvästi noin pennun pään kokoisen möykyn Tupunan mahassa. Lähdimme pikaisesti eläinlääkäriin, ja ultraäänellä todettiin kohdussa vielä yksi menehtynyt pentu. Tupuna joutui keisarileikkauseen, jossa poistettiin myös kohtu ja munasarjat, koska tämä oli jo toinen leikkaus vuoden sisään, joten Tupunasta tuli nyt sitten kastraatti. Samalla käynnillä tarkastettiin pennut ja pienin pentu, joka ei ollut jostain syystä kyennyt imemään itse maitoa nesteytettiin. Olin jo lisäruokkinut tätä pentua, mutta tämä pieni alle 80 g pentu ei jostain syystä vain kyennyt imemään itse maitoa ja paino oli vain tippunut synnytyksestä. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki ja valitettavasti seuraavana aamuna tämä pieni poikapentu oli nukkunut pois. Tupunan leikkaus meni hyvin ja se pääsi jo samana päivänä pentujen luo takaisin imettämään pentuja. Tupuna oli vähän tokkurassa, mutta terhakkaat tyttöpennut pääsivät imemään ja tukiruokinnan avulla saivat lisää painoa.

Mammat ja pennut leikkausten jälkeen


Nyt minulla oli siis 8 pentua ja kaksi emoa, jotka olivat molemmat olleet leikkauksessa samalla viikolla. Onneksi molemmat leikkaukset menivät hyvin ja molemmilla kissoilla oli vakuutus, joka korvasi ison osan eläinlääkärikuluista. Tässä on ollut aikamoista härdelliä, kun molempia haavoja on pitänyt tarkkailla, molempia pentueita tukiruokkia ja isompia pentuja opettaa samalla kiinteään ruokaan ja hiekkalaatikolle. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki vaan pienimpien pentujen silmät alkoivat rähmiä, joten kävimme niiden kanssa eläinlääkärissä. Olin huomannut, että toinen pennuista oli vähän heiveröisempi ja rakenteeltaan erilainen. Kysyin tästä samalla ja yhdessä eläinlääkärin kanssa totesimme, että pennulla oli lattarinta. Lattarinta pennulla rintakehän  kiinnityskohdat ovat heikentyneet ja rintakehä painuu tämän vuoksi kasaan. Tämä tila johtuu vähäisestä kalsiumin saannista, joten hoito-ohjeena on lisäruokinta ja rintakehän ohjaaminen oikeaan muotoon. Leikkauksen takia olin jo lisäruokkinut pentua, joten tämä oli ollut hyväksi pennulle. Kotiinpäästyäni askartelin pennulle vessapaperirullasta korsetin, joka ohjaa rintarankaa luutumaan oikeaan muotoon. Oli ilo huomata, että korsetti helpotti heti pennun imemistä ja sen paino on nyt noussut samassa suhteessa toisen pennun kanssa.

Pikkupotilaan korsetti

Tällä hetkellä voi jo vähän huokaista helpotuksesta ja seurailla viisiviikkoisten pikkutermiittien touhuamista. Tämän lisäksi mammat hoitavat pentuja sulassa sovussa, mikä helpottaa hurjasti pentuarkea. Pienet tyttöpennut ovat molemmat jo nyt tummia ja koska isä on punatabbynaamio Viitakon Aamunkajo voivat ne olla vain kilpikonnaväritteisiä. Tytöt ovat siis kilpikonnanaamioita. Isompien pentujen värit ovat myös selventyneet ja on ilo todeta, että tässä pentueessa on kaksi tabbynaamiotyttöä! Pojat ovat ruskea-, puna- ja suklaa/lilanaamiot ja tytöt ovat ruskeatabby- suklaatabby ja lila/suklaanaamio. Lisäksi kaikki tytöt näyttäisivät olevan kantavan kilpikonnaväritystä. Tässä loppuun vielä parit kuvat isommista pennuista. Nyt voi hyvillä mielin vähän lomailla ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja uutta vuotta!

Tabbynaamiotytöt

Punanaamiopoika

Mamma ja suklaakilpikonnatabbynaamiotyttö, ruskeanaamiopoika, suklaa/lilanaamio poika ja ruskeakilpikonnatabbynaamiotyttö





tiistai 20. marraskuuta 2018

Meillä on pentuja!

Hei taas!

Aikaa on jälleen vierähtänyt ja kissalassa on nyt jännät paikat, koska meillä on pentuja! Jenkings päätti alkaa synnyttämään myöhään yöllä 15.11.2018. Synnytys ei oikein edennyt ja neljän tunnin jälkeen päätin soittaa päivystävälle eläinlääkärille, joka ohjeisti tulemaan tarkastamaan tilanteen klinikalle. Eipä siinä muuta voinut kuin ottaa synnyttävä kissa mukaan ja lähteä ajamaan Viikin pieneläinpäivystykseen. Onneksi asun lähellä, joten matka ei ollut pitkä. Ehdin laittaa kuljetuskopan odotushuoneen penkille, kun kuulin pientä vikinää. Emo oli synnyttänyt matkalla ensimmäisen pentunsa! Päivystyksessä pentu putsattiin ja napanuora katkaistiin. Koska synnytys oli käynnistynyt, olimme eläinlääkärin kanssa samaa mieltä, että synnytystä kannattaa mennä jatkamaan kotiin. Loppusynnytys meni hieman hitaasti, mutta muuten ihan hyvin. Viimeinen pentu syntyi iltapäivällä 16.11.2018.

Nyt pentupesässä on kuusi tyytyväistä pentua, joista kolme on tyttöjä ja kolme poikia. Parilla pennulla nenät ovat ruvenneet tummenemaan, joten luultavasti pesässä on ainakin pari ruskea tai sininaamiota. Tähän sitten arvuuttelut loppuvatkin, koska pentujen mahdollinen väriskaala on hyvin laaja. Pentujen isä on suklaanaamio poika, joten se yhdistettynä kilpikonnatabbynaamioon väreinä voi olla mitä tahansa klassisista väreistä (ruskea, suklaa, sininen, lila) punaiseen ja kilpikonnaan. Tämän lisäksi nämä kaikki värit voivat olla myös tabbykuviolla. Kasvattajalla on siis vielä aikamoinen työurakka arvuutella kaikki pentujen värit oikein ennen rekisteröintiä. :D

Tyytyväinen mamma ja pentukasa

Jännitys jatkuu edelleen, koska meidän toisella tytöllä, Tupunalla, on laskettu aika joulukuussa. Tupunalla pitäisi olla 5 pentua mahassa, joten nämä pennut ovat minulle todella ihana joululahja!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Pennut kohta 13 vko ja kaikilla uusi koti!

Hei taas!

Tuntuu, että on mennyt ikuisuus siitä kun olen viimeksi päivittänyt blogia, kun nuo pennut kasvavat niin nopeasti. Parasta on, että kaikki pennut ovat nyt löytäneet omat ihanat kodit! Tuntuu, että jokainen pentu löysi sen parhaan kodin, johon sen persoonallisuus sopii parhaiten. Vatanen ja Late muuttavat koteihin, joissa on ennestään muita kissoja. Lumi muuttaa koiran kaveriksi ja Rane taas lapsiperheeseen. Pennut ovat tosissaan kasvaneet, mutta maitobaarilla vieraillaan edelleen ahkerasti.

Pennut yllätetty maitobaarilta

Pennut ovat nyt myös ahkerasti maistelleet kaikenlaisia lihoja. Mustin ja Mirrin Maukas pötköistä löytyy monenlaisia makuja ja tällä hetkellä on testattu: sian sydän jauhettuna, kanan siipi jauhettuna, kalkkunan luinen liha, nauhan jauheliha, kanan sisäelinseos ja poron jauheliha. Parasta herkkua näyttäisi olevan jauhettu sian sydän, poron lihan taisi olla liian voimakkaan makuista ja se jäi osittain lautaselle. Vaikka kaikki pennut ovat lihaa maistelleen, selkeästi Lumi ja Vatanen voisivat syödä sitä koko ajan ja ovat selkesti mieltyneet raa'an lihan makuun. 

Jauhettu siansydän maistuu kaikille ja ruokakupeilla on tungosta!

Pennut on nyt rokotettu kahdesti ja viime rokotuskerralla pennut saivat myös mikrosirut. Lumilla korjattiin pieni napatyrä ja samalla se vairhaiskastroitiin, koska tämä kannatti hoitaa samalla nukutuksella. Kaikki meni hienosti ja pentu oli oma itsensä heti seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen. Aivan fantastista, kuinka nopeasti pennut paranevat tuollaisista toimenpiteistä.

Lumista on kasvanut jo iso poika!

Mustin ja Mirrin pentupakkaukset myös saapuivat! Pennut saavat mukaansa vihreän penturepun, johon pakataan mukaan leluja ja ruokaa. Valitettavasti pentupakkauksia pystyi valitsemaan vain kahdesta vaihtoehdosta ja edellisellä kerralla valitsemaani Maukkaan pentupakettia ei ollut enää valikoimassa. Pentureppu kuitenkin täydentyy pentujen nyt syömillä ruuilla kuten Royal Caninin raksuilla ja Carnyn penturuualla. Tämän lisäksi penturepusta löytyy Kissaliiton infoa ja tietysti rotukirja. 


Pentureput ovat saapuneet!

Meillä alkoi vihdoin loma ja ensimmäisenä lähdimme sukuloimaan. Pennut matkustivat koko kolmen tunnin automatkan tyytyväisenä, joten uskon, että autossa ei tule olemaan suurempia ongelmia. Matkustamista helpotti tietysti se, että pennut matkustivat samassa kopassa, jolloin oli enemmän seuraa. Vanhempieni luona pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa myös koiraan. Koira oli aluksi vähän hämillään 4 villistä siamilaispennusta, jotka vilistivät sen edestä ja takaa moneen eri suuntaan. Lumi oli koirasta eniten kiinnostunut, eikä näyttänyt sitä pelkäävään, mutta lähti kyllä kun koira päätti murahtaa toisen riekkuessa sen hännässä. Toiset pennut suhtautuivat vähän suuremmalla varauksella koiraan ja jättivät sen rauhaan.

Kylässäkin voi ottaa rauhallisesti ja Late tutkii uusia paikkoja!

Kissojen mielestä ehkä parasta vieraassa paikassa ovat olleet huonekasvit ja omakodin tuoma rallitustila. Pennut ovat nauttineet, kun ovat voineet juosta huoneesta toiseen ja jahdata toisiaan tilan loppumatta kesken. Tämän lisäksi huonekasvit ovat olleet helisemässä, kun neljä pentua ovat yrittäneet läpsiä ja syödä kasvien lehtiä. Pentuja on saanut olla hätistelemässä pois kasvien luota, mutta onneksi kasvit eivät ole myrkyllisiä.

 Lumi tutkailee kasvivalikoimaa keittiössä

Tässä kaikki tältä erää, pennut saavat viimeiset rokotukset 11.7 ja muuttavat tuolla viikolla 14 viikon ikäisinä uusiin koteihin. Toivottavasti nämä viimeiset pari viikkoa menevät yhtä hyvin kuin kaikki muutkin tämän pentueen kanssa.