sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

2 pentua lensi pesästä, 3 vielä jäljellä, Pennut 16 vko

Hei!

Tällä viikolla on ollut ristiriitaisia tunteita, koska ensimmäiset pennut ovat lähteneet pentupesästä!  Pennut saivat tällä viikolla tehosterokotukset ja samalla myös eläinlääkäritodistukset. Pennut olivat eläinlääkärillä niin hienosti, kukaan ei sähissyt ja kaikki ottivat tilanteen hyvin rauhallisesti. Tehosterokottetta yksikään pennuista ei tainnut huomata edes pistettävän. Nämä pennut ovat yllättäneet minut aina uudestaan ja uudestaan, koska ne ovat vain niin pirun reippaita ja itsevarmoja. On vain niin ihanaa, että tuollainen eläinlääkärikäyntikin sujui kuin oppikirjassa, eikä siitä tarvinnut ottaa kasvattajana stressiä.

Ai ollaaks me lähdössä jonnekin?

Mut täytyyhän meidän syödä jotain ennekuin mennään.

Pennuista 2 on myyty ja ne lähtivät tällä viikolla uusiin koteihin. Ensimmäisenä lähti ruskeanaamio tyttö, Viitakon Aamuyö AKA Martta. Martta muutti Tuusulaan ja siellä oli hänelle kaverina itämaiskastraattipoika. Martta on ollut kaikista rohkein pennuista ja muutenkin ruoka-aikaan pitänyt puolensa sen isompia veljiä vastaan. Tämä tuli myös ilmi uudessa kodissa :) Rauhallinen itisherra tuli nätisti haistelemaan ja samalla sähisi vähän pennun suuntaa. Tästä suivaantuneena Martta nosti karvat pystyyn ja päätti poksahtaa uuden kaverin suuntaan. Onneksi itisherra päätti poistua vähän kauemmaksi ja loukattu Martta puhisi ja murisi jonkin aikaa pöydän alla ennenkuin leppyi ja lähti tutkimaan uutta kotiaan paremmin. Tällä hetkellä Martan ego on alkanut pehmentyä ja uuden kaverin kanssa on voitu jopa jo nukkua suht lähekkäin.


Viitakon Aamuyö, Martta


Viikonloppuna lähti toinen pennuista eli suklaanaamiopoika Viitakon Aamuhämärä eli Paavo. Paavo muutti Vantaalle ja siellä odotti kaverina luppakorvakani. Kani oli alkuun myös vähän pelottava omassa häkissään ja Paavo päätti luikkia hitaasti kauemmaksi, ettei vain kani huomaisi. Paavo oli uudessa kodissa myös hieman hämillään, kun sisarukset eivät olleetkaan mukana, mutta pian se jo tutkaili asuntoa ja varsinkin vessaa. 

Paavo, Viitakon Aamuhämärä

Tällä hetkellä loput kolme pentua (Viitakon Aamutuima, Aamunkoitto ja Aamukajo) vielä etsivät itselleen sitä ihanaa, omaa kotia. Pennut ovat jo niin isoja, että ne voivat lähteä uuteen kotiin vaikka heti. Loppuunhaluakin nyt kertoa lopuista pennuista ja laittaa paljon kuvia, jotta niillekin löytyisi se oma, rakastava koti!

Kolmikko nukkumassa

Toinen tytöistä eli suklaakilpikonnatabbynaamio Viitakon Aamutuima AKA Tuima on kilpikonnamaiseen tapaan hyvinkin kekseliäs kissanalku. Se haluaa leikkiä kaikella mahdollisella ja tulee usein tsekkaamaan mitä teen, jos olen eri huoneessa. Se saa usein myös hepuleita ja juoksee ympäri kämppää esimerkiksi leikkihiiri suussa. Siltikin tämä pikkukissa rakastaa hellyyttä ja on usein ensimmäisenä tulossa syliin, jos päätät istahtaa esimerkiksi sohvalle tai vaikka vain ruokapöytään. Tuima etsii itselleen lemmikkikotia, jossa voisi mielellään olla kissakaveri, mutta se ei ole välttämättömyys.


Viitakon Aamutuima, Tuima



Toinen punatabbynaamio poika, Viitakon Aamunkoitto eli Masi on ollut pentueen epäonnisin kaveri, mutta samalla myös aikamoinen sissi. Niinkuin olen jo aiemmin kertonut Masi joutui mahaleikkaukseen ollessaan 6vko, mutta selvisi isosta leikkauksesta kuin säikähdyksellä. Tämän lisäksi flunssa iski siihen pahasti ja sen toipuminen siitä kesti yllättävän pitkään. Näistä edesottamuksista huolimatta se on pentueen riehakkain ja tulee usein lelun kanssa jalkoihin, jotta voi "vahingossa" hieman jyrsiä samalla varpaita. Masi myös yleensä ilmoittaa itsestään maukumalla, jos se jää jonnekin yksin tai ruokaa ei ole lautasella silloin kuin herralle sopisi. Masi hakeutuu syliin aina silloin tällöin, mutta se on selvästi kaikista vähiten "sylikissa" tarkoittaen sitä, että sen ei tarvitse olla sylissä aina kuin mahdollisuus vain tulee. Masi etsii itselleen lemmikkikotia.


Viitakon Aamunkoitto, Masi


Viimeisenä muttei vähäisimpänä on toinen punatabbynaamio poika Viitakon Aamunkajo eli Pontus. Pontus on koko pentueen lupaavin pentu ja oikea show stara. Se juttelee paljon ja on oikea syliapina. Monesti se tulee viereen ja maukuu pienellä äänellään, että ota minut syliin nyt! Sylissä se purisee ja sen voi laittaa ihan minkälaiseen solmuun vain. Se on myös ehkä vähän rauhallisempi kuin muut pennut ja siksi niin valloittava. Se ottaa kaikki asiat hyvin rauhallisesti, eikä oikein hermoile mistään. Tästä syystä veikkaisin, että se tottuisi myös näyttelyihin helposti. Vaikka Pontus on rauhallinen niin sen leikit muiden pentujen kanssa ovat rajuja ja usein jossain vaiheessa sisarukset viheltävät painit poikki ja poistuvat tilanteesta. Pontus etsii itselleen sijoituskotia, jossa se voisi olla leikkaamattomana 1-2 pentueen ajan.


Viitakon Aamunkajo, Pontus



Tässä kaikki tältä erää ja pidetään tassut ristissä, että kaikki pennut löytävät ne ihanat kodin ennemmin tai myöhemmin!
 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ensimmäiset rokotukset ja PRA testit

Hei taas!

Pennut ovat kohta jo 14 vko ja ne kävivät  melkein 2 viikkoa sitten rokotuksilla. Pennut saivat myös tällä kertaa jo mikrosirut, koska ne olivat jo 12 viikkoisia. Flunssa on näillä näkymin selätetty, mutta rokotuksen jälkeen parille pennulle tuli hieman flunssan kaltaisia oireita, mutta tämä on täysin normaalia rokotuksen jälkeen. Pennut olivat rokotuksilla hyvin reippaita, eikä kukaan oikein edes huomannut, että heihin laitettiin mikrosiru tai rokote.

Rokotteiden lisäksi otin mahdollisesti siitokseen suunnittelemistani pennuista PRA testit. PRA on lyhenne sanoista progressive retinal atrophy, eli suomennettuna etenevä verkkokalvon rappeuma. PRA on salakavala tauti, joka siis etenee pikkuhiljaa kissan silmässä ja lopulta aiheuttaa täydellisen sokeuden. Siamilaisilta tätä on tutkittu nyt noin 5 vuoden ajan ja tätä ennen kaikki yhdistelmäni ovat olleet PRA:n suhteen negatiivisia. Nykyisessä pentueessa isä on kantaja, eli voi antaa virheellisen geenin jälkeläisilleen, ja äiti negatiivinen. Tässä yhdistelmässä pennut voivat olla korkeintaan kantajia, eivätkä täten siis itse sairastu tautiin. Tämän mahdollisen kantajuuden takia, otin kolmesta pennusta (Viitakon Aamutuima, Aamunkajo ja Aamunkoitto) PRA-testit. Testien tulokset tulivat edellisellä viikolla ja kaikki kolme pentua ovat PRA:n suhteen negatiivisia! Tämä tieto helpottaa kummasti uusien kasvatuskuvioiden sumplimista, koska ei tarvitse poissulkea kissoja, jotka ovat PRA:n suhteen kantajia.

Pohdinnan jälkeen olen päätynyt etsimään sijoituskodin toiselle punanaamiopojalla (Viitakon Aamunkajo) ja pentueesta omaa lemmikkikotia etsii vielä Tuima (Viitakon Aamutuima) ja Masi (Viitakon Aamunkoitto

Anna se lelu tänne, jookos?? (Viitakon Aamutuima, Aamunkajo ja Aamuyö)

Pennut ovat kasvaneet silmissä ja ovat nyt todellisia riiviöitä! Ne riehuvat entistä enemmän ja tekevät hirmuisia spurtteja huoneista toiseen. Lisäksi ne syövät kuin hevoset. Ruokana olevaa lihaa menee yli 500 g per päivä ja tähän päälle vielä raksut ja muut herkut. LIsäksi yksi pentujen suosikkipaikoista tällä hetkellä on raapimispuun putki. Alla tyylinäytteet Masilta ja Paavolta.

Herp ja Derp, Viitakon Aamunkoitto


 Vietin makeat kauneusunet täällä, Viitakon Aamuhämärä

Vaikka pennut riehuvat todella paljon, ne myös onneksi myös nukkuvat paljon.

Onks meidän hei pakko herätä?

 Pinnasänky on edelleen kiva nukkumapaikka (Viitakon Aamuyö, Aamunkajo ja Aamutuima)

Kippuralla (Viitakon Aamunkoitto)

 Mamma tykkää edelleen nukkua vauvan nukkumapaikoissa, tässä paikaksi valikoitunut parvekerattaat

Seuraavalla viikolla pennut saavat tehosterokotteen ja ovat sen jälkeen valmiita muuttamaan uusiin koteihin. Toivottavasti kaikki lapsoset pääsevät uusiin koteihin huhtikuussa!

Tässä kaikki tältä erää!



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Pennut kohta jo 12 vko!

Taas pitkä tovi on vierähtänyt edellisistä uutisista!

Tässä on ollut kauheasti taas kaikenlaista, että pentujen kuulumisista kirjoittaminen on jäänyt. Kuukauden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä. Pennut ovat kasvaneet kauheasti ja ne on rekisteröity nyt Suomen Kissaliittoon. Pentujen kasvaessa, niiden värit tulivat paremmin esiin ja nyt pentupesässä on 3 poikaa, joista 2 on punatabbynaamioita (Sia d 21) ja yksi suklaanaamio (Sia b). Tytöistä toinen on ollut selkeästi ruskeanaamio (Sia n), mutta toisen tytön kanssa piti hieman arvailla ja lopulta se osoittautui suklaakilpikonnatabbynaamioksi (Sia h 21).


Pentujen rekisterikirjat saapuivat!


Pysäyttävin tapaturma tässä lähes kuukauden hiljaiselon aikana oli toisen punatabbynaamion pojan mahaleikkaus! Pennut olivat olleet hieman vaisunoloisia ja päätin lisäruokkia niitä ruokintaletkulla. Juuri kun olin saanut ruokittua kyseisen pennun ja olin ottamassa letkua pois pennun suusta, pentu puri letkun poikki ja nielaisi sen! Päivystävä eläinlääkäri kehoitti, että pentua pitäisi oksettaa, mutta lukuisien erilaisten yritysten jälkeen totesin, että letku pysyy mahassa, koska pentu ei vain oksenna. Päivystyksen ollessa tukossa yöllä, menimme pennun kanssa vasta aamulla päivystykseen katsastamaan tilanteen. Eläinlääkäri totesi, että leikkaus on luultavasti ainoa keino saada letku ulos ja pennulla on 50/50 % mahdollisuus selviytyä. Suurin riskitekijä näin pienen pennun (6 vko) leikkauksessa on nukutus, johon pentu voi menehtyä samantien. Päätin, että pentu leikataan, koska se oli vielä hyväkuntoinen ja pirteä. Pentu leikattiin Tammiston Evidensiassa ja piinaavien tuntien jälkeen sain puhelun, että pentu on selvisi leikkauksesta ja letku saatiin poistettua. Leikkauksen jälkeen ensimmäiset neljä päivää pentu söi noin 2 tunnin välein (myös yöllä) teelusikallisen ruokaa, jottei leikattu mahalaukku venyisi liikaa. Pentu toipui leikkauksesta paremmin kuin hyvin ja välillä oli vaikeaa pitää pentu poissa toisten ruokakupeilta, koska sillä oli niin hyvä ruokahalu! Tällä hetkellä pennun mahassa tuntuu enää pieni epätasaisuus, mutta muuten siitä ei edes huomaa, että sitä on koskaan leikattu. Olen niin onnellinen, että pentu ja kasvattaja selvisi lähes säikähdyksellä tästä ikävästä tapaturmasta. Pennun kutsumanimi tuli tästä tapahtumasta ja pentua kutsutaan nyt Masi "the massu" pennuksi.


Masi "massu" pentu noin viikko leikkausen jälkeen


Masi nyt siskonsa Martan kanssa

Tämän lisäksi pennut sairastuivat juuri ennen rokotuksia sitkeään flunssaan! Niiskuttaminen kesti yli viikon, joten rokotukset siirtyivät 2 viikkoa eteenpäin. Lisäksi osa pennuista tarvitsi silmätipat, koska flunssan yhteydessä tuli myös silmätulehdus. Onneksi nyt pennut voivat hyvin ja pääsen vihdoin rokottamaan ne. Tämä episodi siirtää pentujen luovutusaikaa yli 2 viikolla eteenpäin, joten pennut ovat vasta huhtikuun alussa valmiita lähtemään uuteen kotiin.

Flunssa vei mehut pennuista ja nyt kun ne ovat parantuneet niin niillä on ihan liikaa energiaa! :) Tällä hetkellä ne juoksevat ympäri kämppää, riekkuvat raapimispuussa ja ovat käyneet ensimmäistä kertaa myös parvekkeella.


Riekkumista raapimapuussa mamman kanssa!


Kevään korvilla parvekkeellakin on lämmintä!


9 kk lapsemme on nyt alkanut tajuamaan kissanpentujen olemassaolon ja nyt hänen oppiessa konttaamaan hän yrittää seurata pentuja joka paikkaan. Vielä tällä hetkellä pennut ovat vikkelämpiä, mutta kyllä tuo lapsi jo hyvin nopeasti liikkuu verrattuna siihen mitä se oli alle kuukausi sitten. Pennut ovat myös täysin tottuneet lapseen ja välillä oikein ihmetyttää kuinka paljon ne antavat lapsen tehdä niille ennenkuin ne lähtevät tilanteesta pois. Tämä on muutenkin ollut rohkein pentue minulla ikinä, tuntuu siltä, että nämä eivät korvaansa lotkauta oikein mistään, eivät edes imurista, joka on yleensä se kaikken pelottavin juttu!


Pennut päättivät vallata lapsen sitterin ja lapsi yritti nukuttaa pentuja keinuttamalla

Olen nyt antanut kissoille Maukkaan pakastelihoja yhdessä märkäruuan kanssa ja se näyttäisi mastuvan. Tämän takia tilasin pennuille myös Mustin ja Mirrin pentupaketit, jotka sisältävät lahjakortit Maukas raakaliharuokaan. Pitäisi vielä tilata Royal Caninin pentupaketit, niin olisi pentupaketit lähtövalmiina.

Lopuksi kaikki pennut ovat saaneet myös kutsumanimet: Viitakon Aamuhämärä on Boris, Aaamunkajo on Pontus ja Aamunkoitto on Masi. Tytöistä ruskeanaamio on Martta (Viitakon Aamuyö) ja kilpikonnanaamio Tuima (Aamutuima)

Tässä kaikki tällä kertaa, tulipahan tekstiä! 

tiistai 31. tammikuuta 2017

Joulupennuilla nimet!

Hei!

Juuri eilen valittelin, että pennuille ei ole vielä nimiä. Eilen nimiä tuli sitten mietittyä vähän enemmän ja sitten aivoissa vain välähti. Jotenkin päädyin emon nimen (Melkatz Midnight Sun of Viitakon) kautta ajattelemaan, josko nimet liittyisivät jotenkin yöhön tai kuun eri vaiheisiin tms. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan vaikuuttaneet minua aivan täysin, ja jollakin sivustolla tuli eteen aamuhämärä ja se kuulosti korvaani hyvältä. Hieman lisää pähkäiltyäni päädyin siihen, että näistä pennuista tulee aamupennut!

Tässä ovat viisiviikkoiskuvat ja pentujen nimet niiden alapuolella!

Viitakon Aamuhämärä

Viitakon Aamunkajo

Viitakon Aamunkoitto

Viitakon Aamutuima

Viitakon Aamuyö

maanantai 30. tammikuuta 2017

Pennut kohta jo 6 vko

Hei kaikki!

Aika rientää ja pennut ovat kasvaneet aivan huuurjaasti! Ne ovat jo ihan kohta 6vko ja elkeetkin ovat jo sen mukaiset.


Pentulaatikko

Kaikki pennut ovat oppineet käyttämään hiekkalaatikkoa ja toivottavasti tästä lähtien pissat ja kakat osuvat hiekkiksiin, eivätkä esimerkiksi pentupesään. Pentuhuoneen siivoaminen on helpottanut huomattavasti, kun ei tarvitse 2 päivän välein vaihdella pissaisia pesänalukkeita puhtaisiin tai siivota kakkoja kaikkialta muualta kuin hiekkiksestä. :) Nämä pennut eivät liiemmin kissanhiekkaa maistelleet, mutta kun käytän puupohjaista kissanhiekkaa niin ei se hiekan syöminen ole aivan hirveä katastrofi, jos vertaa esimerkiksi mikrohiekkoihin.

Pennut ovat myös oppineet syömään kiinteää ruokaa ja jopa niin tehokkaasti, että mamman ruokakuppi piti siirtää pois, koska pelottomimmat vetivät surutta myös mamman ruokaa. Tämä johti kyseisillä yksilöillä ripuliin, joka saatiin kuriin kuitenkin maitohappovalmisteilla. Tällä hetkellä pennut saavat ruokaa 4 kertaa päivässä ja voi pojat, että tuota ruokaa kuluukin! Tilasin juuri ruokaa noin 50 kg edestä, mutta luultavasti saan tilata toisen mokoman ennekuin pennut ovat luovutusiässä. :)

Ruoka maistuu, myös mammallekin

Vaikka suurin osa ajasta menee edelleen nukkumiseen, niin pennuista on kehkeytynyt aikamoisia riekkujia. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa ja sisarusten kanssa painitaan enemmän ja vähemmän tosissaan. Pahin riiviö on tällä hetkellä suklaakilpikonnatabbynaamio, joka saa kaikki muut pennut itkemään äitiä painimatsin päätteeksi. Se myös kaikista ahkerimmin yrittää tuhota kaikki leluhiiret :D


zzzzzzzz...


....nukkuminen on vaan niin kivaa....


 ..mutta kun leikitään niin se on mun lelu! Mä sanoin, että se on mun lelu!


Myös pentujen värit ovat alkaneet hieman selkiytyä tässä hiljalleen. Pienin tyttö on ollut melkein alusta alkaen selkeästi ruskeanaamio (sia n), mutta muiden kanssa on saanut sitten arvuutella. Kaksi poikaa eivät ole vieläkään saaneet väriä nenään, mutta korvien kärjet ovat muuttuneet vähän punertaviksi, joten ne ovat väriltään, joko punaisia (sia d) tai cremejä (sia e). Tämän lisäksi ne voivat olla tabbyjä, ainakin molemmilla näyttää olevan raitaa hännässä, mutta se jää vielä nähtäväksi. Kolmatta poikaa pidin pitkään lilanaamiona, mutta se näyttäisi olevan liian tumma lilaksi, joten nähtävästi pentupesässä pyörii yksi suklaanaamio (sia b) poika. Toinen tyttö osottautui kilpikonnanaamioksi aika varhain, johtuen pienestä vaaleasta läiskästä sen nenässä, mutta mikä kilpikonnanaamio ja millä värillä on ollut enemmän mysteeri. Aluksi se näytti lilalta, mutta nenän edelleen tummuessa ja muita kasvattajia konsultoidessa olen tullut siihen tulokseen, että se näyttäisi olevan suklaakilpikonnatabby naamio (sia h 21). Kasvatuksen kannalta tätä tyttöä on nyt odoteltukin ja nyt pitäisi pähkäillä jääkö se kotiin vai etsinkö sille sijoituskodin.


Värit alkavat pikkuhiljaa hahmoittua


Veljesten korvien kontrastierot, suklaa vs punainen (sia b ja sia d)

Tämän lisäksi pennuille pitäisi keksiä nimet, mutta pää lyö tyhjää, enkä ole saanut päähäni minkäänlaista teemaa. Pennut ovat syntyneet ihan joulun alla, joten jouluisat nimet voisivat olla tietysti yksi teema, mutta se ei jotenkin itsestä tunnu hirveän omaperäiseltä. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa miettiä nimiä, ennenkuin pennut tarvitsee rekisteröidä.

Mamma on ollut koko ajan ihan super, mutta nyt imetyksestä johtuvat ripulikin on alkanut helpottaa. Pentujen siirtyessä kiinteään ruokaan niiden maidotarve on vähentynyt ja mamma on alkanut viettää enemmän aikaa myös pesän ulkopuolella. Tällä hetkellä mamma syö ihan mitä vain, ihan koska tahansa, joten varsinkin pentujen ruokinnan aikaan tarvitsee olla tarkkana siinä, että pennut syövät sen ruuan eikä emo! :D


Mamma ottaa rennosti, kun pennut nukkuvat

Lopuksi vielä vähän pentujen luonteista. Kaikki pennut ovat hyvin reippaita, mutta pienin ruskeanaamio tyttö on osoittautunut rohkeimmaksi. Se on aina ensimmäisenä tulossa katsomaan saisiko se jotain syötävää tai olisiko sille joku uusi lelu.


ruskeanaamio tyttö (sia n)

Kaikista leikikkäin ja porukan sähinäkähinä on kilpparityttö, jonka leikit ovat välillä vähän liiankin rajuja toisten pentujen mielestä. Se tuppaa myös änkemään itsensä pieninmpiin koloihin, joista sitä saa sitten pelastaa kerta toisensa jälkeen.


suklaakilpikonnatabbynaamio tyttö (sia h 21)

Porukan ujoin tai paremminkin harkitsevin yksilö on suklaanaamio poika. Se tulee katsomaan uutta viimeisenä ja sitä saa houkutella leikkeihin mukaan kauan, mutta kun se rohkaistuu leikkimään niin on ilo katsoa, kun toinen leikkii ja leikkii ja leikkii, kunnes väsähtää leikin keskelle.


suklaanaamio poika (sia b)

Punanaamio pojat ovat hyvin samankaltaisia tai sitten se johtuu siitä, että en vieläkään erota niitä toisistaan muuta kuin painon perusteella. Ne ovat uteliaita, leikkisiä ja niillä molemmilla on todella hyvä ruokahalu! Toinen punanaamioista oli syntyessään porukan pienin, mutta tällä hetkellä se painaa toiseksi eniten ja tämä toinen punanaamiohan on sitten porukan ison ja painavin :)


Punanaamio pojat (sia d)



Tässä kaikki tällä erää, mutta yritän päivitellä pentuesivua ahkerasti. Tällä hetkellä mielessä siintää jo pentujen nimeäminen, rokottaminen, rekisteröiminen, madottaminen ja ja ja... Eli paljon on vielä tehtävää, ennekuin nämä pikkupallerot pääsevät maailmalle!